Lacy Leadership

Success is Near

Nick Cave and The Bad Seedsin albumit rankattu huonoimmasta parhaaseen

”minulla on aina ollut velvollisuus luoda, ennen kaikkea.”- Nick Cave viime kuukausina Nick Cave on irtautunut tavanomaisesta aavemaisesta homeestaan ja sen sijaan kehittynyt tervetulleeksi tuskaiseksi rock and roll-sedäksi. Sekä Red Hand Filesin kautta, jossa Bad Seedsin keulahahmo puhuu suoraan fanien kanssa, tuoreelle Ghosteen-albumilleen Cave on kypsynyt sellaiseksi rock and rolleriksi, jota me kaikki tarvitsemme. tämä […]

”minulla on aina ollut velvollisuus luoda, ennen kaikkea.”- Nick Cave

viime kuukausina Nick Cave on irtautunut tavanomaisesta aavemaisesta homeestaan ja sen sijaan kehittynyt tervetulleeksi tuskaiseksi rock and roll-sedäksi. Sekä Red Hand Filesin kautta, jossa Bad Seedsin keulahahmo puhuu suoraan fanien kanssa, tuoreelle Ghosteen-albumilleen Cave on kypsynyt sellaiseksi rock and rolleriksi, jota me kaikki tarvitsemme.

tämä ei tarkoita sitä, että hänen lavan ulkopuolinen imagonsa muuttaisi sitä, että hänen lavalla oleva persoonansa, Nick Cave ei ole koskaan luopunut luovan visionsa harjoittamisesta. Itse asiassa viime vuosina laulaja on tullut entistä taitavampi hänen veneet ja tyytyväinen uusia puolia sonic iloa jakaa.

alla käydään läpi kaikki suurmiehen albumit hänen yhtyeensä The Bad Seedsin kanssa ja rankataan hänen mammuttimainen 17 studioalbumin settinsä huonoimmasta parhaaseen. Ei tarkoita feat ottaen huomioon korkea laatu kappaleita kunkin hänen levyt.

matkalla 1984-luvulta Ikuisuudestaan vuoden 2019 ponnistuksen haamuun, huomaat, että Nick Cave on täynnä nurkkia ja koloja, joita et ollut koskaan ennen kokenut.

Katso koko lista alta.

Henry ’ s Dream-1992

ensimmäinen levy, jolla esiintyy Bad Seeds stalwarts, Martyn P. Casey bassossa ja edesmennyt Conway Savage pianossa, on usein Caven parjaama huonosti valmistuneeksi. Siksi hän ja Mick Harvey miksasivat albumin uudelleen ja äänittivät myöhemmin Live Seedsin.

Cave sanoi haluavansa kappaleet ” done justice ”ja että David Briggs, joka suosi” live-in-the-studio ” – tunnelmaa, oli kaivannut paljon kappaleiden tehosta.

jos Nick ei pitänyt siitä, emme mekään.

Mainos
Mainos

esikoinen on kuollut – 1985

Nick Caven ja The Bad Seedsin toinen levy näytti esittävän uhkaavan aikeensa post-punkin likaisimpana nimenä. Albumilla Cave jatkaa pakkomiellettään Amerikan syvään etelään ja ammentaa inspiraatiota myös kaupungista, jossa he levyttivät albumin, Berliinistä.

puhuessaan Rolling Stone Australialle Cave sanoi myöhemmin tästä albumista: ”Berliini antoi meille vapauden ja rohkaisun tehdä mitä tahansa halusimme.”

lisäten: ”olimme asuneet Lontoossa kolme vuotta ja näytti siltä, että jos pistää päänsä ulos laatikosta, ihmiset olivat aika nopeita lyömään sen takaisin sisään. Varsinkin jos olisit australialainen. Kun tulimme Berliiniin, kävi päinvastoin. Ihmiset näkivät meidät pikemminkin voimana kuin hulluna uutuusnäytelmänä.”

No More Shall We Part-2001

Bad Seedsin uuden vuosituhannen ensimmäinen uusi albumi ilmestyi lähes neljä vuotta yhtyeen edellisen ponnistuksen jälkeen. Se aikoi aina kamppailla Veneilijän puhelun jälkeen, mutta sai lisäpainoa ottaen huomioon Caven kamppailut ennen nauhoitusta.

Cave oli kamppaillut jo jonkin aikaa raskaan heroiinitottumuksen kanssa ja vuosina 1999-2000 laulaja oli päättänyt päästä kuiville. Niin teki, ja rockmaailma oli sitä parempi. Se antoi Bad Seedsin esitellä musiikillisia taitojaan ja korosti heitä kaikkia virtuoosimaisina soittajina.

Kicking Against the Pricks-1986

kuten arvata saattaa, kun Nick Cave ja hänen kiertävät trubaduurinsa The Bad Seeds lähestyivät vuoden 1986 cover-albumiaan they did it rather differently. Useimmat cover—versiot alkuperäisistä kappaleista on täytetty tietyllä kunnioituksella-ei täällä.

albumi on synkkä irvikuva Caven inhosta paitsi häntä ympäröivää maailmaa kohtaan, kuten tavallista, myös joitakin tämän uudistetun LP: n kappaleita kohtaan, joita hänen mukaansa ”ei tehty alun alkaenkaan erityisen hyvin”.

Your Funeral … My Trial-1986

Nick Caven ja Bad Seedsin albumien paremmuusjärjestyksen haasteena on se, että ne ovat yksilöinä niin laajoja ja niin täydellisiä, että aika usein mielipide muuttuu henkilöltä toiselle. Esimerkiksi Bad Seedsin albumilistan alempana voi hyvinkin olla Caven suosikki.

Cave kertoi ABC: lle: ”kyseinen levy, joka on suosikkini tekemistämme levyistä, on minulle hyvin erityinen ja paljon uskomattomia asioita tapahtui musiikillisesti studiossa.

”tuolla levyllä on joitakin kappaleita, jotka ovat niin pitkälle kuin I’ m concerned are just about perfect as we can get really-kappaleet kuten ’The Carny’, ’your Funeral, My Trial’ ja ’Stranger Than Kindness’, I think are really quite brilliant.”

The Good Son-1990

Your Funeral… My Trialin ja Tender Preyn synkän ja raadollisen työn jälkeen tämä albumi merkitsi Cavea dab-kädeksi huoneen lukemiseen. Vuoden 1990 albumi on huomattavasti edellä mainittuja levyjä kevyempi ja toimii mainiona lykkäyksenä.

tahdin muutos tuli pitkälti siitä, että Cave asettui joksikin aikaa Brasiliaan ja löysi rakkauden, Cave sanoi myöhemmin: ”luulen, että hyvä poika on jonkinlainen heijastuma siitä, miltä minusta tuntui varhain Brasiliassa. Olin aika onnellinen siellä. Olin rakastunut ja ensimmäinen pari vuotta oli hyvä.

” ongelma, jonka löysin, oli … selvitäkseen on omaksuttava heidän asenteensa kaikkeen, jotka ovat tavallaan umpikujassa.”

From Her to Eternity-1984

yhtyeen debyyttilevy oli nimeltään sanaleikki James Jonesin romaanista Täältä ikuisuuteen ja antoi ymmärtää, että Cave vitsaili aina, kuunteli tai ei. Se valaisi Caven kykyjä lauluntekijänä.

sen lisäksi, että se tarjosi ensimmäisen todellisen avun siitä, mistä being a Bad Seedissä oli kyse, se näki myös Caven osoittavan kunnioitusta sankarilleen Leonard Cohenille, peittäen laulajan kappaleen ”Avalanche” levyn ensimmäisenä numerona. Siitä eteenpäin se on mestarikurssi mielikuvien parissa.

Nocturama-2003

harva artisti pystyy paitsi pysäyttämään väistämättömältä näyttävän lahjakkuuden ja intohimon vuodon, jonka tuntee iän myötä, myös toimimaan aktiivisesti sitä vastaan. Yhtyeen kahdestoista studioalbumi on ensimmäistä voimakkaampi.

viimeinen levy, jolla Blixa Bargeld esiintyi ennen lähtöään laitumille, näki Caven jälleen näyttävän käsittämättömän kykynsä kulkea genrejen halki yhdellä sidonnalla. Äänitysprosessista tuottaja Nick Launay muisteli: ”I’ ll never forget the first day recording Nocturama. Blixa pyyhälsi Singsingin studioon tuossa hatussa. Mick Harvey esittelee minut ja Blixa sanoo: ”AI, ja, insinööri. Mick sanoo: ”ei, Blixa – tuottaja. Blixa sanoo, että sehän nähdään.”

” kaukaa katsottuna ne näyttävät kaoottisimmalta yhtyeeltä. Insinöörin näkökulmasta se on ihan mielipuolista kuin livekeikan nauhoittaminen, mutta tämä on ikuista. Kun Nick tulee pianon ääreen, Sinä nauhoitat. Intensiteetti on erilainen kuin millään muulla bändillä.”

Abattoir Blues / the Lyre of Orfeus – 2004

yhtyeen kolmastoista levy ei todellakaan ollut epäonninen. Se taas toivotti Nick Launayn tervetulleeksi miksauspöydän taakse ja näki Caven ja Mick Harveyn, Thomas Wydlerin, Martyn Caseyn, Conway Savagen, Jim Sclavunosin, Warren Ellisin ja James Johnstonin kaikki tuottavan yhden rakkaimmista levyistään.

It ’s a” crank the volume ” barnstormer of a album and showed that even 20 years into their Taipale, Cave and co. pystyimme silti viemään asioita eteenpäin pimeällä ja likaisella tiellä, jos tarve vaati.

jo levyn jakaminen kahtia tarkoitti sitä, että yhtye pystyi ilmaisemaan itseään niin täysipainoisesti kuin oli tarkoituskin.

Tender Prey-1988

yksi Caven taustakuvaston synkimmistä hetkistä näkee laulajan istuvan keskellä lavaa ja työskentelevän portinvartijanamme sisemmän pyhättönsä kuopille. Albumi on omistettu brasilialaiselle näyttelijälle Fernando Ramos da Silvalle, joka kuoli surullisesti poliisin ammuskelussa vuotta ennen julkaisua.

albumi alkaa Caven nimikkokappaleella ”the Mercy Seat” ja on korkealla listallamme pitkälti sen takia. Loppulevy voi tuntua aavistuksen rosoiselta,mutta avaaja riittää saamaan veren pumppaamaan.

Cave sanoi myöhemmin: ”se oli painajainen, tuo levy. Se heijastelee yhtyettä-erityisesti itseäni-joka oli juuri tekemässä biisejä, eikä sen takana ollut mitään suurempaa ideaa. Välillä osa porukasta oli paikalla, välillä ei. kuulen huonoa tuotantoa ja kuulen myös huonoja esityksiä.”

kova kriitikko, siltä vaikuttaisi.

Kaiva, Lazarus, Kaiva!!! – 2008

Abattoir Blues / the Lyre of Orfeuksen jälkeen vuonna 2004 Cave lähti erämaahan Warren Ellisin kanssa ja loi heidän mammuttimaisen sivuprojektinsa Grinderman. Kun yhtye teki paluun vuonna 2008 levymerkillä Dig, Lazarus, Dig!!! he olivat valmiina lähtöön.

albumilla Cave otti kokonaisen tarinan, tällä kertaa raamatullisen, ja sai sen toimimaan ja uudisti sen kokonaisena performanssitaiteena. ”Siitä lähtien kun muistan kuulleeni Lasarus-tarinan, se häiritsi ja huolestutti minua ollessani lapsi kirkossa. Traumatisoitunut, oikeastaan”, muistelee Cave miettineensä albumin inspiraatiota.

” me kaikki tunnemme tietysti kunnioitusta suurinta Kristuksen ihmettä kohtaan—ihmisen herättämistä kuolleista-mutta en voinut olla ihmettelemättä, mitä Lasarus ajatteli siitä. Lapsena se karmaisi minua. Otin Lazaruksen ja pistin hänet New Yorkiin-antaakseni kappaleelle modernin tunnelman. Ajattelin myös Harry Houdinia, joka käytti suuren osan elämästään yrittäen kumota spiritualistit, jotka lunastivat surevia. Hän uskoi, ettei haudan takana tapahtunut mitään. Hän oli toiseksi suurin eskapologi, Harry oli, Lasarus, tietenkin, suurin. Halusin luoda jonkinlaisen kulkuneuvon, meedion, jotta Houdini voi puhua meille, jos hän niin haluaa, haudan takaa.”

Ghosteen – 2019

albumi, jota kutsuimme ”inhimillisen yhteyden mestariteokseksi”, kun kuulimme sen ensimmäisen kerran vuonna 2019, nousi nopeasti viime vuoden suosikkialbumiksemme. Siinä missä niin monet ikääntyvät rokkarit olivat joko luopuneet kokonaan tai luoneet työtä aiemman menestyksensä löyhässä muodossa, Cave valitsi seitsemästoista studioalbuminsa kaikkein erilaisimmaksi.

siirtyen pois vanhan ajan raskaista soundeista Cave kirjoitti lähes koko albumin pianolla ja käytti poikansa Arthurin traagista kuolemaa keinona saada yhteys faneihinsa, jollaista hän ei ollut koskaan aiemmin tehnyt. Red Hand Files-lehden keskustelutilaisuudessa Cave vastasi fanille, joka vihjasi pitävänsä albumia pikemminkin kohottavana kuin traagisena. Caven vastaus oli täydellinen: ”Tämä oli varmasti Bad Seedsin tavoite, kun teimme levyn. Halusimme, että jokainen laulu tuntuisi siltä kuin se nousisi kohti riemukasta ja euforista tilaa, että levy olisi astia, joka kuljettaisi kuulijan kauas maailmasta ja sen vaikeuksista ja että se eläisi riemuisassa ja toiveikkaassa tuonpuoleisessa.”

hän lisäsi: ”Jos ghosteenissa on surua, ehkä se on sen tunnustamista, että me olemme usein sokeita maailman loistolle ja välinpitämättömiä siihen liittyvälle ihmetykselle. Ehkä suru on sen tunnustamista, että maailma on todella kaunis, että se pyörii omissa käsissämme ja sen kauneus on kaikkien saatavilla, jos vain meillä olisi silmät nähdä.”

Push the Sky Away-2013

ensimmäinen levy, joka julkaistiin yhtyeen omalla levymerkillä Bad Seed Ltd. se oli myös ensimmäinen levy, jolla perustajajäsen Mick Harvey ei ollut mukana. Kuvaillen levyluolaa sanottiin kerran: ”jos käyttäisin tuota rihmamaista metaforaa siitä, että albumit ovat kuin lapsia, niin Push the Sky Away on aave-vauva keskoskaapissa ja Warrenin silmukat ovat sen pieni, vapiseva sydämen syke.”

kappaleet rakentuivat 12 kuukauden aikana Caven muistellessa uusia mietelmiään ”vaatimattomaan vihkoon”. Said book sisälsi kappaleen, joka oli koottu ”Googling kuriositeetit, on entranced eksoottisia Englanti Wikipedia merkinnät ’ovatko ne totta vai ei’.”

se tekee paitsi yhden yhtyeen taustaluettelon mukaansatempaavimmista albumeista, myös helposti kummallisimman ja oudoimman. Se on hurja matka, mutta sellainen, jolla kannattaa pysyä.

Let Love In-1994

tietysti voisi olla helppo päästää pieni irvailu, kun miettii Nick Caven ja The Bad Seedsin kahdeksannen studioalbumin Let Love In nimeä. Mutta totuus on, vuonna 1994, Cave oli melko pyyhkäisi perimmäinen hallitseva voima elämässään; rakkaus.

laulaja oli juuri viettänyt kolmen vuoden sin Brazilin huolehtien uudesta nuoresta perheestään ja saanut menestystä Henryn unelmalla. Asiat näyttivät paremmilta. Se ei tarkoita, että Cave olisi pelkkää kevyttä ja iloista onnea—murhia on silti melkoinen määrä.

musiikillisesti se on edeltävien levyjen soundin huipentuma, mutta on keskittyneempi ja paljon vähemmän rouhea ja valmis. Siinä Cave alkaa nyt löytää tiensä ja alkaa avautua ihailevalle yleisölleen. Se muutto alkaisi raivata hänen uutta urapolkuaan.

Murder Ballads-1996

Chances are if there ’s one album you’ ve heard about Nick Cave and The Bad Seeds then it ’ s this one. Aivan oikein. Levy on helposti aggressiivisin ja loukkaavin, sillä se kertoo karmeita tarinoita true crime-roistoista ja halveksittavista kuolemista.

se ei kuitenkaan ollut ainoa asia, että Cave teki yhden ennätyksen. Hän onnistui myös köyttämään Kylie Minoguen (yksi maailman suurimmista poptähdistä tuohon aikaan) duetoimaan kanssaan kappaleella ”Where The Wild Roses Grow”. Albumi toivotti myös nimekkäät muusikot PJ Harveyn ja Shane MacGowanin tervetulleeksi kokeilemaan Bad Seedsin numeroa.

ensimmäinen albumille kirjoitettu raita oli alun perin Henry ’s Dreamille sävelletty raita ”O’ Malley ’s Bar”: ”we couldn’ t use ’ O ’Malley’ s Bar ’ on any of our other records. Joten meidän piti tehdä levy, ympäristö, jossa kappaleet voisivat olla olemassa, Cave sanoi albumista. Olemme iloisia siitä.

Skeleton Tree-2016

tämä albumi toimii aina Nick Caven koskettavimpana. Paitsi että levy on täynnä riipaisevia ja voimaannuttavia lauluja, myös Caven poika Arthur kuoli traagisesti kesken äänityssessioiden. Vaikka suurin osa albumista oli onnettomuuden aikaan kirjoitettu, Cave muokkasi useita sanoituksia myöhempien äänityssessioiden aikana valottaakseen surua.

albumi poikkesi yhtyeen post-punk-soundista ja oli jatkoa Caven ja hänen puolisonsa Ellisin luovalle visiolle. Tarjoaa vähemmän kiillotettu ääni sonics tukeutui voimakkaasti electronica ja ambient musiikkityylejä.

se todisti Caven taiteilijaksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Synkimpänä hetkenään hän pohtii mieluummin taiteensa käyttöä kuin mitään muuta. Siitä saatiin yksi laulajan hienoimmista teoksista.

The Boatman ’ s Call – 1997

synkkä, minimalistinen ja synkkä, tämä levy leimasi Nick Caven ja The Bad Seedsin muuksi kuin vain vihaiseksi punk-yhtyeeksi. Albumi toimi poikkeuksena siitä, mikä oli saanut yhtyeen kuuluisuuteen ja näki Caven siirtyvän pois hahmoista ja murhaballadeista ja sen sijaan avautuvan yleisölleen.

yleisesti hitaalla tempolla Cave ymmärsi, että hän voisi saada vain lisää uhkakuvia ja juonittelua hyvin mitatulla toimituksella, mutta sai samalla lisää korvia kuulemaan häntä. Albumia on alettu pitää Caven parhaana, ja siitä on vaikea olla eri mieltä.

vaikka muilla levyillä saattaa olla hieman enemmän boolia tai näennäisesti leveämmät avosylin, Veneilijän Soitto onnistuu iskemään täydellisen balancerin ja tarjoamaan puhtaimman ytimekkään kuvan Nick Cavesta ja The Bad Seedsistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.